Vuosi 2019 lähti käyntiin maailmantaloudessa sekalaisin tunnelmin. Yhdysvaltojen pörssissä koettiin huonoin joulu koko 2000 luvulla [1] ja talouden kasvuennuste vuodelle 2019 laski hieman yli kahteen prosenttiin [2]. Samanlaista kehitystä odotetaan Suomenkin talouteen [3]. Bruttokansantuotteen kasvun odotetaan laskevan 1,8%. Hidastuva kasvu usealla sektorilla sekä pörsseissä näkyvä epävarmuus ovat mahdollisia indikaattoreita laskusuhdanteesta. Nykyinen nousukausi onkin kansainvälisesti jatkunut jo kahdeksan vuotta. Pitkä nousu ei ole mennyt huomiotta. Useat valtiot sekä niiden keskuspankit ovat varautuneet nostamalla korkoja ja taloudellisilla muutoksilla. Taloudellisiin muutoksiin on ryhdytty myös Suomessa. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ollut ennakoiva vastasyklinen politiikka vaan talouskasvun kiihdyttäminen.
Finanssipolitiikka vaatii valtion kulutusta, oli kyse sitten kasvun kiihdyttämisestä tai vastasyklisyydestä. Talouskasvun hidastuessa kysymykseksi nousee palveluiden priorisointi. Suomessa valtion antamista yritystuista on käyty kiivasta keskustelua [4]. Epäsuoria tukia jaetaan vuosittain kuitenkin yli 1,1 miljardia euroa [5]. Tukia on jaettu Suomessa pitkään ja ne ovat keskittyneet paljon pääoma intensiivisiin aloihin, maatalouteen, teollisuuteen. Nämä alat ovat säilyttäneet asemansa finanssipoliittisen keskustelun kulmakivenä. Kotimaista sektoria on maatalouden ja teollisuuden kohdalla tuettava, jotta Suomessa säilyisi kilpailukyky sekä tuotannollinen omavaraisuus. Tukien vaikutus ei ole kuitenkaan yksinkertainen. Tutkin kandidaatintutkielmassani teollisuuden saamia yritystukia 1980 -luvun Suomessa. Vaikka Suomen taloudellinen tilanne on muuttunut 80 -luvulta nykypäivään, tukien tehokkuuteen vaikuttavat samat tekijät.
Suomen nykyisellä ja 1980 -luvun makrotaloudellisella asemalla on yhtäläisyyksiä. Merkittävimpänä näistä ulkomaankaupasta riippuvuus. Pienet kotimaan markkinat tarkoittavat, että Suomen bruttokansantuotteen kehitykseen vaikuttaa suurelta osin ulkomainen kysyntä. Eroavaa 80 -luvun ja nykypäivän välillä on se, minkälaista talouspolitiikkaa käytetään. Vientiä on pyritty aikaisemmin tukemaan rahapolitiikalla. 1980 -luvulla markka deflatoitiin useaan kertaan, joka teki Suomalaisista vientituotteista ulkomailla edullisempia. Edistäminen nykyisin tapahtuu paljolti erilaisten tukien kautta. Lainan ottaminen eroaa kahden tarkasteluajan välillä. Ennen lainamarkkinoiden vapauttamista 1986 yrityksillä oli pienemmät mahdollisuudet kasvattaa vieraalla pääomalla toimintaansa. Nykyisin lainaa on mahdollista hakea mistä tahansa päin maailmaa. Suuri osa yritysten tukemisesta nykypäivänä kuitenkin muodostuu veroihin liittyvistä helpotuksista [5]. Samoin kuin veroalennukset, 1980 -luvun lainat ja -takaukset ovat epäsuoraa tukea. Epäsuoralla tuella on molemmissa tapauksissa samanlaisia ulkoisvaikutuksia.
Euroon liittymisen jälkeen 2002 itsenäistä rahapolitiikkaa ei ole voitu harjoittaa. Finanssipolitiikka on jäänyt valtiolle talouspolitiikan välineeksi. Yhtenäinen valuutta tarkoittaa, että tuotantoon on mahdollista vaikuttaa pitkäjänteisesti kysyntä shokkien kautta. Shokkeja voivat olla valtion toteuttamat suuret investoinnit. Finanssipolitiikkaa on harjoitettu kuitenkin aikaisemminkin 1900- luvun aikana. Markka ei käyttäytynyt jatkuvasti kelluvan valuutan tavoin. Deflaatioiden ja revalvaatioiden välissä markan arvo kiinnitettiin Euroopan yleiseen valuuttakoriin. Tällöin valuutta käyttäytyi kuin nykypäivänä, kiinteänä. Finanssipolitiikan tehokkuus 1900 -luvun aikana siis vaihteli. Tällainen vaihtelu vaihtokurssien muodon välillä vie tietenkin uskottavuutta finanssipoliittisilta päätöksiltä, sillä mahdolliset kestämättömät uudistukset voidaan poistaa muuttamalla valuuttakurssia. Finanssipolitiikka on ollut keskeisessä asemassa sekä 1980 -luvulla, että nykypäivänä. Kandidaatin työssäni Suomen makrotaloudellista asemaa on selvennetty kappaleessa 5, Teoreettinen viitekehys. Yritystukien ulkoisvaikutukset ja vaikutukset yritysten tuotantoon voi olettaa tällöin olevan suhteellisen samanlaisia 1980 -luvun ja 2010 -luvun välillä.
Tutkielmani teollisuuden saamista yritystuista jakautui karkeasti kahteen osaan: tuotannon tarkasteluun ja hyvinvointiin. Aineiston rajoitteista johtuen kanditutkielmassani 80 -luvun alun tarkastelu tukien kannalta ei ollut mahdollista. Teollisuuden yritystuista kertovat tilastot alkavat järjestelmällisesti vasta vuodesta 1984. Teollisuuden tuotannosta kertovat tilastot ovat puolestaan saatavilla koko 1980 -luvun ajalta. Tukien vaikutus ei ole koskaan yksiulotteinen, vaan niiden vaikutukset levittäytyvät monelle yhteiskunnan osa alueelle. Tuet vievät osan budjetista ja pienentävät näin muihin toimiin käytettäviä varoja. Nykyiset verohelpotukset pienentävät valtion tuloja kaventamalla veropohjaa. Kokonaiskustannus ei ole ainoastaan tukien määrä vaan myös vaihtoehtokustannusten suuruus. Vaihtoehtoisia kustannuksia on hankala laskelmoida. Yritysten saamilla tuilla pitäisi kuitenkin olla merkittävä positiivinen vaikutus tuotantoon ja hyvinvointiin, jotta tuet olisivat kannattavia.
Tuotanto koostuu tuotantoteknologiasta ja panoksista. Teknologia määrittää, kuinka panokset muutetaan tuotokseksi. Tukien kautta on mahdollista lisätä panosten määrää tai muuttaa teknologiaa. Uudenlaisen teknologian kehittäminen on kuitenkin kallista, joten lyhyellä aikavälillä tuotantoteknologia on vakio. Tuet vaikuttavat täten eniten panosten lisäämisen kautta. Kandidaatin tutkielmassani huomasin kuitenkin, että tuet eivät vaikuttaneet merkittävästi tuotannon lisääntymiseen. Tuotannon muutoksia selitti enemmän muut tekijät, kuten vienti ja pääoma markkinat. Yritysten saamista tuista merkittävin vaikutus on tutkimus & kehitys tuilla [6]. Panosten lisääminen on skaalatuotoiltaan vähenevä. Panosten kasvattaminen ei siis kasvata tuotantoa yhtä paljon. Yritystukiin perustuva finanssipolitiikka on ollut talouden kasvattamisen näkökulmasta tehotonta.
Talouspolitiikan, ja täten finanssipolitiikan, ei tarvitse kuitenkaan aina pyrkiä talouden suoraan kasvattamiseen. Tavoitteena voi olla myös kotitalouksien hyvinvoinnin parantaminen. Kanditutkielmani toinen loppuosa käsitteli tukien mahdollisia vaikutuksia kotitalouksien hyvinvoinnin kannalta. Lähdin tarkastelemaan hyvinvointia palkan kautta. Tulojen kasvaessa kotitalouksille mahdollistuu suurempi kulutus, jolloin hyöty kasvaa. Mikro taloudesta lainattua teoriaa käyttäen, sosiaalinen hyvinvointi on yksilöiden hyödyn summa. Jos kaikkien yksilöiden hyöty siis kasvaa on saavutettu hyvinvoinnin parannus. Tutkielmani kohdassa 7.5 olen selvittänyt palkan kasvun per työtunnit ja suhteuttanut ne kuluttajahintaindeksin muutoksiin. Lopputuloksena oli, että palkat ovat reaalisesti kasvaneet. Kasvun ei voi sanoa suoraan johtuneen kuitenkaan yritysten saamista tuista. Kuten todettu, tuet eivät vaikuttaneet merkittävästi tuotannon kasvuun. Tuet eivät ole silloin vaikuttaneet palkkojen kasvuun yritysten taloudellista asemaa parantamalla. Palkat voivat nousta tukien vaikutuksesta toisestakin syystä. Jos yritykset käyttävät saamansa tuet suurempiin palkkoihin muiden tuotantopanoksien sijasta. Tutkielmani pohjalta näin ei voi päätellä. Tuilla ei näytä siis olevan tuotantoa tai hyvinvointia kasvattavia vaikutuksia.
Arvioita tukien tehokkuudesta 1980 -luvulta voi soveltaa osittain 2010 -luvun tilanteeseen. Rahapolitiikkaa ei voida itsenäisesti harjoittaa, joten finanssipolitiikan päätökset vaikuttavat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä talouteen. Suomi on edelleen ulkomaan markkinoista riippuvainen ja vaikka teollisuuden merkitys taloudessa on pienentynyt se muodostaa edelleen noin 20% Suomen bruttokansantuotteesta [7]. Merkittävä muutos on kuitenkin tukien muodossa. Suurin osa tuista on edelleenkin epäsuoria. Ne ovat kuitenkin 2010 -luvulla enemmän verotukseen liittyviä, kuin lainatakauksia ja lainoja. Tämä muutos tukien muodossa on vaikuttanut positiivisesti yritysten taseen muodostumiseen. Lainoilla toiminnan rahoittaminen tekee yrityksistä riskialttiita talouden suhdannevaihteluille. Veroihin perustuva tuki hankaloittaa puolestaan valtion toimintaa. Tukien vaaroja on siirretty pois yrityksiltä valtiolle, joka pystyy turvautumaan paremmin taloudessa tapahtuvilta heilahteluilta. Tämä ei muuta kuitenkaan tukien tuotannollista vaikutusta.
Teollisuuden saamilla epäsuorilla tuilla voi siis olettaa nykyisin olevan samanlaisia tuotannollisia ja hyvinvointi vaikutuksia kuin 80 -luvulla. Taloudessa näyttäisi olevan mahdollisuus pareto parannukseen tukia leikkaamalla. Tuotanto ja hyvinvointi eivät kärsisi, mutta rahaa säästyisi muuhun finanssipolitiikkaan. Erityisesti verotukseen liittyviä tukia poistamalla valtion budjettia saataisiin tasapainotettua. Tukien leikkaamista tukisi Suomen yrittäjien teettämän tutkimuksen mukaan 48% [8]. Leikkauksia puolestaan vastusti 37% [8]. Politiikka on ollut yksi suuri este tukien vähentämisessä. Asenteet ovat ehkä kuitenkin muuttumassa hiljalleen yrittäjienkin keskuudessa.
Tutkimukseni antama tieto on kuitenkin rajallista. Se koski nimenomaan teollisuuden saamia yritystukia, joten tuloksia ei voi soveltaa suoraan muihin sektoreihin. Yritysten tuotanto ja pääomarakenteet eroavat sektoreittain yhteiskunnassa. Teollisuuden sisälläkin on paljon vaihtelua. Toiseksi yritystukien tarkkaa vaikutusta ei voida havainnoida, koska vaihtoehtoista kehitystä ei pystytä tutkimaan. Tarkentava jatko tutkimus voisi vertailla kahta samanlaista aluetta, joista toinen sai tukia ja toinen ei. Tällöin saataisiin tarkempi käsitys tukien luonteesta. Tutkimukseni mahdollistaa laajemman kuvan luomisen tukien ja tuotannon sekä hyvinvoinnin yhteisvaikutuksesta. Aikaisempaa tutkimusta tukien ja tuotannon keskinäisestä suhteesta on vähän. Toimikoon tutkielmani siis keskustelun aloitteena finanssipolitiikan arvioimiselle ottaen huomioon makro (tuotanto) ja mikro (hyvinvointi) tasot.
Lähteet
Kandidaatin tutkielmani: Suomen yritystukipolitiikka 1980 -luvulla
[1] Dow Jones industrial average: https://www.marketwatch.com/investing/index/djia
[2] World Bank: Global Economic Prospects. January 2019
[3] Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan raportti: Talousnäkymät ja palkanmuodostus. 21.06.2018
[4] Kauppalehti: Suomi jakaa tehottomia yritystukia miljardeittain vielä pitkään. 09.05.2017
[5] Tilastokeskus: Suomen virallinen tilasto (SVT): Yritystukitilasto. ISSN=1798-3355. 2017. Helsinki. [viitattu: 15.01.2019]
[6] Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Ali-Yrkkö, Jyrki, Kotiranta, Annu & Ylhäinen, Ilkka: Katsaus yritysten kasvuun ja sitä koskeviin politiikkatoimiin. ETLA Raportit No 79. 20.11.2017
[7] Elinkeinoelämän keskusliitto: Tuotanto ja investoinnit. https://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/3998-2/
[8] Yle: Yritystukia jaetaan miljardeja euroja vuodessa – kysely: puolet yrittäjistä haluaa vähentää tukia nykyisestä. 21.01.2019